Autofiktiokeskustelu käy taas kuumana, mutta keskustelu pyörii taas tekijöissä. Emmekö osaa keskustella taiteesta kun jumitamme vain moralistis-eettisissä vaatimuksissa? Miksi vaadimme myös tv-sarjoilta epärealistisia voimaantumistarinoita tai kehityskertomuksia, vaikka todellisuus näyttää päinvastaista? Puhumme myös White Lotus ja Morning Show -sarjojen tavasta käsitellä etuoikeuksia ja vallankäyttöä. Lopuksi Jonna intoilee myös amerikkalaisen Mary Karrin muistelmista Valehtelijoiden kerho, joka näyttää että joskus hyvin kerrottu tarina on totuutta tärkeämpi.

Sivumennen

Valehtelijoita vai kirjailijoita

Jonna ja Johanna perehtyvät Chimamanda Ngozi Adichien kesäkuiseen esseeseen ja sen kautta siihen, mistä siis oikein puhutaan, kun puhutaan cancel-kulttuurista. Suurteoksia-kirjan innoittamana Jiit pohtivat myös samastumista. Lisäksi jaksossa mukana salaisia lukupaikkoja ja saavuttamattomia unelmia, twitterkeskusteluja ja kasvokkaisia keskusteluja sekä naisia, jotka uskovat olevansa oikeassa. Sivumennen-jakson kirjana Mariana Enríquezin Mitä liekit meiltä veivät – argentiinalaisia kauhunovelleja!

Nainen on pelottava eläin

Leena Krohnin omaelämäkerrallinen esseeteos Mitä en koskaan oppinut on ylevöittävä ja viisas kirja. Vaikka Krohn antaa vastauksia, hän tietää, että aina on jäljellä vielä kysymyksiä. Mutta yhtä syvällistä pohdiskelua olisimme toivoneet teoksen viimeiseltä, feminismiä ja sananvapautta käsittelevältä osuudelta. Krohnin mielipiteet kuljettavat pohtimaan, onko feminismi kriisissä, kun sen keskeinen opinkappale on vanhentunut? On tullut aika myös avata vanhaa ja tuoretta rakkauttamme erääseen tosi-tv-sarjaan. Voivatko ylenkatsotut mutta elämästään anteliaat realitytähdet olla lahjakkaita tarinankertojina?

Anteliaita avautumisia ja kivuliaita havahtumisia

Jonna esittää ärsyttävän kysymyksen ja Johanna jakaa ilouutisen X-sukupolvelle. Mukana myös: Yksi varma ja yksi mahdollinen takinkääntö (avainsanoina Renegades-podcast ja Yhdet vielä -elokuva), sukupolvieroja sekä esteettinen ja eettinen lukemisen tapa. Lisäksi puolustamme tarinoita ja autofiktiota. Sivumennen -jakson kirjassa Lokakuun lapsi Linda Boström Knausgård näyttää, mitä on olla maailmassa täysin yksin. Kirjan myötä puhumme nostalgian vaaroista, rakkauden loppumisesta ja siitä, miten taiteen luonteeseen kuuluu olla kontrollin ulottumattomissa.

Boomereita, jotka eivät ole boomereita

Saara Turusen kirja Järjettömiä asioita saa Jonnan ja Johannan pohtimaan kuolemanpelkoa ja kontrollin menetystä. Ilmoilla käy jopa ajatus siitä, onko parisuhderakkaus sittenkin kaikkein tärkeintä. Sivumennen-jaksossa mainitaan kolme suosikkikundiamme: Bruce, Barack ja Karl Ove. Mutta yksi kriittisessä valossa – mitä ihmettä! Puhumme myös henkilöhahmojen tärkeydestä ja suosittelemme kahta feel good -sarjaa ylitse muiden: Agentit ja Schitt’s Creek.

Miksi kuolemme vaikka nyt elämme?

Jonna käy läpi Britney Spears -dokumentin herättämää keskustelua: kuinka vahvasti Spearsin seksikäs imago oikeastaan oli hänen omissa käsissään? Johanna puolestaan on katsonut Tiger Woods -dokumentin ja pohtii, mikä roolimallina olossa oikein houkuttelee. Lisäksi ikääntymisen mukana tuleva vastahankaisuus huolestuttaa, ja syntyy teoria täti-sanan käyttämisestä. Sivumennen-jakson kirjassa Vivian Gornick avaa oman äitisuhteensa ja näyttää muun muassa sen, että äidin ja tyttären suhde perustuu ärsyyntymiseen ja riitoihin – ja se on ihan ok!

Kun riitely on rakkautta

Pitääkö tunnustuksellisen kirjailijan olla ikuisesti tunnustuksellinen? Oliko ok, että Märta oli Henrikin kanssa, ja kuuluuko se kenellekään? Miksi Kieslowskin olisi kannattanut olla kuuntelematta kritiikkiä? Voiko sekä loukkaantua että puolustaa taiteen vapautta? Saako katsoa ja lukea? Entä tuntea ja olla katsomatta? Sivumennen-sarjan Jonna ja Johanna uhkaavat koteloitua kotiin. Vai mitä muuta voidaan päätellä siitä, että Jonna on ryhtynyt guashaamaan ja Johanna puhdistaa viemärin ihan ohimennen vain.

Vapaita ihmisiä vapaassa maailmassa

Monipuolinen ja monitahoinen, inhimillinen naishahmo saa edelleen herkistymään. Jonna on löytänyt yhden suosikkipäähenkilöistään Nobel-palkitun Olga Tokarczukin kirjasta, vanhan ja äkkiväärän Janinan. Johanna taas on samastunut epävarmaan uranaiseen tv-sarjassa Salisburyn murhat. Pitäisikö meidän kaikkien lopettaa epävarmuuden piilottelu ja pitää sitä ihmisoikeutena?  Puhumme Sivumennen-jaksossa myös siitä, miten kumpikaan ei lapsuudessa löytänyt kirjallisuudesta samastuttavia hahmoja vaan ymmärsi lähinnä sen, millainen ei ainakaan ole.  Aluksi palkitsemme myös vuoden turhimman kulttuurikeskustelun.

Epävarmojen ja outojen naisten ylistyslaulu

Barack Obaman muistelmien kuvaliite inspiroi pohtimaan vallakkaiden miesten istuma-asentoa, Yhdysvaltojen suhdetta self-made maneihin sekä lapsirakkaita miehiä. Entä miksi silmiinpistävän komean Obaman komeudesta ei juurikaan keskustella? Jonna on lukenut Gloria Steinemin My Life on the Roadin ja nautti siitä, miten Steinem häivyttää itsensä taustalle ja korostaa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyydestä puheen ollen, koronan myötä elämme sen kulta-aikaa: mitä se tarkoittaa huomionkipeille julkkiksille ja heidän yleisösuhteelleen? LUE Barack Obama: Luvattu maa (Otava, suom. Seppo Raudaskoski, Kyösti Karvonen ja Ilkka Rekiaro)Gloria Steinem: My Life on the Road KATSO KUVAT Barack Obama: Luvattu maa

79. Jalat ristissä istuva mies

Barack Obaman muistelmien kuvaliite inspiroi pohtimaan Sivumennen-jaksossa vallakkaiden miesten istuma-asentoa, Yhdysvaltojen suhdetta self-made maneihin sekä lapsirakkaita miehiä. Entä miksi silmiinpistävän komean Obaman komeudesta ei juurikaan keskustella? Jonna on lukenut Gloria Steinemin My Life on the Roadin ja nautti siitä, miten Steinem häivyttää itsensä taustalle ja korostaa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyydestä puheen ollen, koronan myötä elämme sen kulta-aikaa: mitä se tarkoittaa huomionkipeille julkkiksille ja heidän yleisösuhteelleen?

Jalat ristissä istuva mies

Sivumennen palaa pitkältä tauolta – Johanna autiolta saareltaan ja Jonna kaninkolostaan. Taon aikana Johanna on katsonut koko internetin tyhjäksi: seuraa analyysia tv-sarjoista, etenkin romanttisesta fiktiosta, ja siitä, miksi niitä ei osata arvioida lajityyppinsä puitteissa. Entä mikä keskiluokan kärsimysnäytelmissä meitä niin viehättää, ja onko – Zadie Smithin koronaesseen sanoin – kärsimys absoluuttista? Italialaiskirjailija Elena Ferrante näyttää uudessa romaanissa, miten mestarillisesti hän kuvaa totuutta ihmisen valheiden takana – mutta ennen kaikkea hän kirjoittaa taiturimaisesti ihmisistä eri yhteiskuntaluokissa. Mutta miksi luokkakritiikki on populaarikulttuurissa yleensä joko poseeraavaa tai loistaa poissaolollaan? Lopuksi kysymme, pelastaako ihmisen typeryys meidät lopulta algoritmin vallalta? LUE Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä (Suom. Helinä Kangas, WSOY) Zadie Smith: Intimations (essee: Suffering like Mel Gibson) 13 katseluasentoa (Silvia Hosseinin essee Sarja kutsuu suremaan) (Kosmos) KATSO Musta kuningatar (Netflix) Kärlek & Anarki (Netflix) Undoing (HBO) Emily in Paris (Netflix) Rakasta minua (Yle Areena) Dash & Lily (Netflix) KUUNTELE Finlandia-hymni ODOTAMME The Happiest Season -elokuva KATSOMME, KOSKA EMME SAANEET MEMOA CANCELLAUKSESTA Love actually

78. Keskiluokan kashmirinpehmeitä kärsimysnäytelmiä

Elena Ferrante näyttää uudessa romaanissa, miten mestarillisesti hän kuvaa totuutta ihmisen valheiden takana – mutta ennen kaikkea hän kirjoittaa taiturimaisesti ihmisistä eri yhteiskuntaluokissa. Mietimme, miksi luokkakritiikki on populaarikulttuurissa joko poseeraavaa tai loistaa poissaolollaan. Pohdimme myös, mikä keskiluokan kärsimysnäytelmissä meitä niin viehättää, ja onko kärsimys – Zadie Smithin koronaesseen sanoin – absoluuttista? Puhumme Sivumennen-jaksossa myös siitä, miksi romanttisia komedioita ei osata arvioida niiden lajityypin puitteissa ja siitä, pelastaako ihmisen typeryys meidät algoritmin vallalta.

Keskiluokan kashmirinpehmeitä kärsimysnäytelmiä

Sivumennen keskustelee pitkään ja hartaasti Aase Bergin Akasta, joka herättää paljon ja ristiriitaisia ajatuksia. Mikä on jätetyksi tulleen ns. toisen naisen paikka? Lisäksi puhetta bikineistä, Jim Morrisonista ja eräästä suuresta ruotsalaisrunoilijasta, joka sanoitti surullisten naisten maailmaa. Jaksossa selviää myös, mikä yhdistää Angeliquea ja Le Bureaun Moukkaa. Entä mikä ihme saa Jonnan kiroilemaan? Lue: Aase Berg: Akka (suom. Jyrki Kiiskinen, Siltala) Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua (suom. Karoliina Timonen, Atena)

77. Kapitalismia vahvemmat kolmiobikinit ja muita totuuksia surullisten naisten elämästä

Sivumennen keskustelee pitkään ja hartaasti Aase Bergin Akasta, joka herättää paljon ristiriitaisia ajatuksia. Mikä on jätetyksi tulleen ns. toisen naisen paikka? Lisäksi puhetta bikineistä, Jim Morrisonista ja suuresta ruotsalaisrunoilijasta, joka sanoitti surullisten naisten maailmaa. Jaksossa selviää myös, mikä yhdistää Angeliquea ja Le Bureaun Moukkaa. Mutta mikä saa Jonnan kiroilemaan?

Kapitalismia vahvemmat kolmiobikinit ja muita totuuksia surullisten naisten elämästä

Colson Whiteheadin palkittu Nickelin pojat näyttää, mitä rasismi on henkilökohtaisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Pohdimme  blacklivesmatter-liikkeen uutta nousua Ta-Nehisi Coatesin, Audre Lorden, Toni Morrison ja Judith Butlerin sanojen kautta. Miksi liike on niin voimakas ja herättää jopa toivoa? Muistelemme keväällä kuollutta Yahya Hassania ja puolustamme runoilijan oikeutta olla vapaa. Olemme katsoneet myös Normal People -tv-sarjan ja opettelemme syksyyn mennessä norjaa – syy siihen on selvä. LUE:  Colson Whitehead: Nickelin pojat (suom. Markku Päkkilä, Otava) Yahya Hassan: Yahya Hassan (suom. Katriina Huttunen, Tammi) Ta-Nehisi Coates: Between the world and me + Letter to my son -essee Atlantic-lehdessä  Audre Lorde: Sister Outsider KATSO: 13. lisäys (Netflix) Normal People (Yle Areena)

76. Black Lives Matter

Puhetta siitä mistä ei ole puute: hyvistä kirjoista. Ensimmäinen suomenkielinen kirjapodcast, perustettu helmikuussa 2016. Tunnusmusiikki: Artemi Remes Graafinen suunnittelu: Reetta Kyttä

hubhopper

Sivumennen

hubhopper