Tällä viikolla OlympiaCastissa pureudutaan syvälle lumilajien huoltotoimintaan. Vieraina ovat alan rautaiset asiantuntijat, maastohiihtomaajoukkueen tuore voitelupäällikkö Mika Venäläinen ja yhdistetyn maajoukkueen huoltopäällikkö Pekka Kemppi. Mika Venäläistä pidetään voiteluteknisesti poikkeuksellisen taitavana huoltomiehenä. Venäläinen on ollut mukana maajoukkuetoiminnassa ensimmäistä kertaa jo 1990-luvun puolella, minkä lisäksi kokemusta on kertynyt muun muassa valmentajana ja vahvana paikallisvaikuttajana Kuopiossa. Pekka Kemppi on puolestaan pikkusuksen lajien huoltotoiminnan grand old man: yhtäjaksoisesti Kemppi on ollut mukana jo reilusti yli 20 vuotta, ja kokemusta on kertynyt samasta tehtävästä ennen yhdistettyä myös maastohiihdosta ja ampumahiihdosta. Myös häneltä löytyy vankka valmennuskokemus. Vertaansa vailla oleva kokemuspankki tarjoaa mahtavan selkänojan kauden aikana vastaan tulevissa kiperissä paikoissa. - Vielä 2000-luvun alussa maastohiihdon tavarat mahtuivat yhteen pakettiautoon. Nyt ei meinaa oikein rekka riittää – se on varmasti merkittävin muutos. Sinänsä työ ei kauheasti ole muuttunut – edelleen suksiin pitää luistot ja kuviot laittaa, yhdistetyn nykyinen huoltopäällikkö naurahtaa kysyttäessä muutoksista poikkeuksellisen pitkän yhtäjaksoisen uran aikana. - Yhteen pieneen hiaceen mahtui tavarat vuonna 1997, kun lähdimme ensimmäistä kertaa maailmancupiin Suomesta jyrskyttelemään nelivetoisella autolla, jossa oli 65 hevosvoimaa. Se on suurin muutos. Sen näkee ihan fyysisesti – ja silti tahtoo tila loppua rekasta kesken, Venäläinen täydentää. Pikkusuksen lajit tekevät huoltotoiminnassa tiivistä yhteistyötä, jota koordinoi Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukasta käsin pikkusuksen lajien arvokisahanke. Kun yksittäiseen kilpailuun valintoja tehdään, taustalla onkin vankka määrä paitsi monipuolista kokemusta myös vuosien varrella erilaisista paikoista ja olosuhteista kertynyttä dataa. - Se on iso vahvuus meille, että teemme yhdessä hommia. Näissä hommissa ei tule ikinä valmiiksi – aina on oppimista. Aivan loistavaa, että yhteistyö maastohiihdon, yhdistetyn ja ampumahiihdon välillä toimii hyvin, Kemppi suitsuttaa. - On tärkeää, että eri lajiryhmien kesken pystytään vaihtamaan kokemuksia ja sitä kautta kehitetään toinen toisiamme. Sieltä nousee tärkeitä asioita, ja myös rahallinen tuki on hyvin merkittävä. Ja ennen kaikkea saamme kohdennettua resursseja oikeisiin kohteisiin, Venäläinen komppaa. Arvokisavalmistautumisen hankkeen nokkamies Teemu Lemmettylä on kuvannut suksihuoltoa tieteen ja taiteen kamppailuksi, jossa myös tuurilla on osuutensa. Sen osuuden suuruutta pyritään saamaan mahdollisimman pieneksi valmistautumisella. - Kokemus on yksi sellainen, joka auttaa tässä. Kun on ollut monissa tilanteissa. Kun päätöksiä pitää tehdä, niitä pitää tehdä. Kun lähtö lähestyy, ei voi enää pyöritellä. Joskus menee syteen, joskus saveen, Kemppi kuittaa. - Se vaatii tuuria ja kaikkea kohdilleen, mutta sen tuurin minimoiminen on tärkeää. Huikeaan onnistumiseen vaaditaan aina tuuria ja sitä, että kaikki natsaa kohdilleen. Yleensä samassa joukkueessa on sekä onnistujia että epäonnistujia myös kaluston suhteen. Välttämättä se ei aina kaikkien kohdalla samana päivänä natsaa, Venäläinen jatkaa.

OlympiaCast

Suomen olympiatoivojen taustalla on huima tietopankki – Pekka Kemppi ja Mika Venäläinen ovat maailman huippuja suksihuollossa

Turvallisen toimintaympäristön merkitys on korostunut liikunnan ja urheilun kentällä tänä päivänä yhä selkeämmin. Jotta urheiluympäristö on kaikille turvallinen, on valmentajan ymmärrettävä vastuullisen valmentamisen ja turvallisen toimintaympäristön rakentamisen periaatteet. OlympiaCastissa vastuulliseen valmentamiseen pureutuvat Olympiakomitean seura- ja jäsenpalveluyksikön asiantuntija Katja Kyckling sekä jääkiekkovalmentajana merkittävän uran tehnyt Erkka Westerlund. Olympiakomitean seura- ja jäsenpalveluyksikön asiantuntijan Katja Kycklingin mukaan turvallinen toimintaympäristö on valmentamisen kulmakivi. – Turvallisuuden voidaan ajatella olevan kaiken lähtökohta. Jotta voidaan onnistua valmennuksessa, on jokaisen valmennukseen osallistuvan voitava tuntea olonsa turvalliseksi – niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisesti, Kycling toteaa. Kycklingin mukaan on tärkeää, että valmentaja tietää, mitä tekee ja osaa esimerkiksi ennakoida mahdollisia riskitekijöitä oikealla tavalla. – Kyse on ikään kuin ennakkotyöstä: valmentaja osaa varmistaa, että harjoitukset ovat turvallinen paikka niihin osallistuvalle. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että mikäli jotakin sattuu, on valmentajalla tarvittavat valmiudet ja osaamista toimia oikein. Urheilija tulee kohdata yksilönä Jääkiekkovalmentajana meritoitunut Erkka Westerlund tunnistaa vastuullisen toiminnan korostuneen nykypäivän toimintakentällä merkittävästi. – Olemme siirtyneet valmentaja- ja asiakeskeisyydestä ihmiskeskeiseen valmentamiseen ja monologi on muuttunut dialogiksi. On ensisijaisen tärkeää, että valmentajan ja urheilijan välillä vallitsee luottamus, Westerlund korostaa. Westerlundin mukaan valmentajan on tärkeää ymmärtää urheilijoiden erilaisuutta laajalti. – Meidän valmentajien on ymmärrettävä erilaisuutta ja osattava toimia erilaisten ihmisten kanssa. On kyettävä asettumaan toisen ihmisen asemaan, on osattava luoda vuorovaikutusta urheilijalähtöisesti. Tämä on iso taito, mitä me valmentajat tällä hetkellä tarvitsemme ja missä meidän tulee kehittyä. Kun urheilija kokee olonsa turvalliseksi, rakennetaan luottamusta. Vastuullisen valmentajan verkkokurssi rakentaa yhteisiä toimintatapoja Jotta vastuullisuus juurtuu yhä vahvemmin osaksi liikuntaa ja urheilua, tarvitaan konkreettisia tekoja. Elokuussa julkaistu Vastuullisen valmentajan verkkokurssi on esimerkki tällaisesta teosta. Verkkokurssin ja sen sisällöt on rakennettu yhteistyössä lajiliittojen, Suomen Valmentajien ja SUEK:n kanssa. Kurssi on tarkoitettu kaikille ohjaajille ja valmentajille valmennus- tai lajitaustasta riippumatta. – Kurssin avulla haluamme rakentaa urheiluyhteisöön yhteistä ymmärrystä siitä, mitä tällä vastuullisella valmentamisella tarkoitetaan ja miten turvallista toimintaympäristöä rakennetaan. Kurssin tavoitteena on herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miten kukin valmentaja voi rakentaa omasta toimintaympäristöstä yhä paremman, Kyckling taustoittaa. Westerlund komppaa Kycklingin ajatuksia. – Verkkokurssi osoittaa konkreettisesti sen, kuinka kaikki liittyy kaikkeen – tästä muodostuu iso kuva. Kurssi antaa lähtökohdan vastuullisuuden tielle. Jokaisen pitää oppia, kehittyä ja muuttua, sillä vanhat valmennusmetodit eivät enää tänä päivänä toimi. Vaikka olisi valmentanut kuinka pitkään, on toimintaa myös päivitettävä maailman muuttuessa, Westerlund summaa. Vastuullisen valmentajan verkkokurssi on kurssikokonaisuus, joka edistää parempaa valmennusta ja turvallista toimintaympäristöä liikunnan ja urheilun piirissä. Kurssin tavoitteena on lisätä urheilutoimijoiden yhteistä tietoisuutta ja ymmärrystä vastuullisesta valmentamisesta sekä fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti turvallisen toimintaympäristön edistämisestä. Kurssi tarjotaan maksuttomana 31.12.2021 saakka osoitteessa oppimisareena.fi.

Turvallinen toimintaympäristö rakentaa urheilijan ja valmentajan välille luottamusta – OlympiaCastin vieraina Katja Kyckling ja Erkka Westerlund

OlympiaCastin vieraana on tällä viikolla Terhi Lehtoviita, joka johtaa asiantuntijatiimiä Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksessa. Hän on myös psyykkinen valmentaja, joka luotsaa urheilijoita, valmentajia ja asiantuntijoita kohti Pekingin olympialaisia. Kainuulaistunut espoolainen nauttii työstään lumilajien parissa. Entinen muodostelmaluistelija syttyi psyykkiseen valmennukseen oman huippu-urheilu-uransa myötä ryhtyessään valmentamaan. Innostus vei alan opintojen pariin ja loppujen lopuksi Lehtoviita päätyi opiskelemaan Jyväskylän yliopiston kautta Kanadaan Edmontoniin ja sen jälkeen vielä kansainväliseen urheilupsykologian maisteriohjelmaan Lundin yliopistoon Ruotsiin. Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskuksessa Lehtoviita johtaa asiantuntijatoimintaa ja rakentaa hyvää tiimiä valmennuksen tueksi. - Kun kanssapelureiden kanssa riittävästi keskustelee ja jakaa asioita, niin sitä kautta asiantuntijat saavat hyviä työskentelymahdollisuuksia. Ja totta kai heitä pitää kuulla ja tukea, ja auttaa heitä loistamaan. Sitä kauttahan se hyvä tiimi toimii ja toivottavasti sitten valmennus rokkaa niiden asiantuntijoiden tuella, Lehtoviita kertoo. Urheilijalle asiantuntijatoiminta tarkoittaa asioiden sujuvuutta ja kauteen valmistautumista suunnitelmien mukaan asetettujen tavoitteiden ja toimintasuunnitelman suunnassa – myös olympiavuonna. - Asiantuntijat ovat mukana niin kuin ovat olleet aikaisemmillakin kausilla eli se on sitä jatkumoa, laadukasta korkean vaatimustason arkea. Pyritään koko ajan kehittymään. Asiantuntijatoiminta on valmennuksen tukitoimi ja tähtää tuloksen tekemiseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että asiantuntija on urheilijoiden ja valmentajien tukena arjessa samassa toimintaympäristössä ja se työ tähtää siihen, että urheilijoiden harjoitteluvalmius, suorituskyky ja terveys vahvistuisi ja kehittyisi. - Kun Pekingin olympialaisiin on aikaa alle puoli vuotta, asiantuntijatoiminnassakin halutaan tehdä vain se, mikä juuri nyt oleellista. Ajattelen itse, että less is more eli täytyy nähdä, mitkä ovat ydinasioita valmentajan ja urheilijan välillä, ja mitä vahvistetaan ja mitä asioita vaan siedetään. Tässä vaiheessa varmistetaan sitä huippusuorituskykyä ja terveyttä kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta kuitenkin tilanneälyä ja kontekstiälykkyyttä käyttäen. Pekingin olympialaisista Lehtoviita odottaa urheilun juhlaa ja onnistumisia, mutta myös yllätyksiä ja epävarmuutta. - Huippu-urheilu on jatkuvaa vuoristorataa. Se tekee tästä aika makeeta. Ihan kaikkeen ei voida valmistautua ja silti voidaan olla rauhassa ja meillä on tieto siitä, että ratkaisut löydetään ja ollaan valmiita niihinkin aallokoihin ja myrskyihin mitä siellä ehkä päästään elämään. Sitä kautta uskon, että meillä on aika iskukykyinen ja hieno joukkue Pekingissä.

OlympiaCastin vieraana psyykkinen valmentaja Terhi Lehtoviita - Pekingin olympialaisiin lähtee iskukykyinen ja hieno joukkue

Tällä viikolla OlympiaCastissa keskustellaan seuran kehittämisestä – erityisesti siitä, mistä seuran kehittämisessä kannattaa lähteä liikkeelle ja mitä kehittämisen polun alkutaipaleella on hyvä huomioida. OlympiaCastin vieraana aihetta avaa Suomen Cheerleadingliiton seurakehittäjä Niklas Hagel. Suomen Cheerleedingliiton seurakehittäjän Niklas Hagelin mukaan seuran kehittämisen alkutaipaleella tärkeintä on innostus ja halu viedä seuran toimintaa eteenpäin. – Kaikki lähtee innostuksesta ja tahdosta viedä toimintaa eteenpäin. Vaikka seurat lähtevät kehittämään toimintaansa todella erilaisista tilanteista, on halu edistää toimintaa merkittävä. Hagelin mukaan seuran kehittäminen havaitaan usein jonkin impulssin kautta. Seuraan saattaa tulla esimerkiksi uusi työntekijä tai seura havahtuu jollakin muulla tavalla siihen, että toimintaa on vietävä eteenpäin. – Kun toimintaa halutaan kehittää, on tärkeää, että kehittämistä tehdään yhdessä. Harvoin kukaan pystyy tekemään suuria muutoksia yksin. Liikkeelle päästään helpommin, kun kehittämistä lähdetään tekemään porukalla ja vastuuta jaetaan eri osaamisalojen mukaan, Hagel toteaa. Seuran ei tarvitse olla täydellinen, vaan jokainen voi edistää vahvuuksiaan omista lähtökohdistaan Hagel tunnistaa, että toisinaan kehittäminen saattaa kuulostaa työläältä ja vaikealta. – Haluan kuitenkin muistuttaa, ettei tämä ole rakettitiedettä. Voidaan kehittää suuria kokonaisuuksia, mutta yhtä lailla pienet kehitystoimenpiteet ovat merkittäviä. Seurojen kanssa toimiessaan Hagel on huomannut, että seurat saattavat jopa yllättyä kehittämistoimenpiteiden alkuvaiheessa siitä, kuinka hyvällä tasolla seuran toimet jo ovat. Näiden havaintojen myötä halu kehittää seuraa kasvaa usein entisestään. – Kun seurat ovat lähteneet kehittämään toimintaansa Tähtiseura-ohjelman avulla, on usein pian huomattu, että seurassahan toimitaan jo todella monessa asiassa esimerkillisesti. Näitä asioita ei vain ole niin vahvasti tiedostettu. Hagel kannustaa seuroja kehittämään toimiaan omista lähtökohdistaan – seurat ovat yksilöitä ja jokaisella seuralla on omia vahvuuksia. – Kehittämisen tarkoitus ei ole missään nimessä luoda seuroista samanlaisia. Jos ajatellaan Tähtiseura-ohjelmaa, on tärkeää tunnistaa, ettei Tähtimerkki ole ohjelman ainoa fokus. Seurat voivat valita ohjelmasta omalle toiminnalleen sopivimpia apuvälineitä ja aloittaa kehittämistaipaleen tätä kautta. Seuran ei tarvitse olla täydellinen, vaan jo pienet kehitystoimet voivat olla suuria voittoja.

Seuran kehittäminen - Mistä lähteä liikkeelle?

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Joni Mäki. Ryminällä ison yleisön tietoisuuteen menneenä talvena noussut vaasalaislähtöinen maastohiihtäjä on yksi suomalaisista jokerikorteista matkalla kohti Pekingin olympialaisia. Joni Mäki nousi suuren suomalaisen hiihtoyleisön tietoisuuteen ryminällä menneenä talvena kirikyvyllään. Erityisen säväyttäviä suorituksia olivat Suomen ankkuroiminen parisprintin MM-hopealle Oberstdorfissa sekä Aleksandr Bolshunovin kepittäminen Salpausselän kisojen viestin loppusuoralla. - Pystyin osoittamaan itselleni, että kun ennakkoluulottomasti lähtee, pystyy haastamaan kaveria kuin kaveria. Hyvänä päivänä voi tulla todella hyvä lopputulos. Se toi itsevarmuutta jatkoa ajatellen, Mäki painottaa muutaman kuukauden perspektiivillä. - Siinä parisprintin loppusuoralla tuntui aika uskomattomalta. Kun lähdin viimeiselle osuudelle, tiesin, että se paikka on nyt tai ei koskaan. Se oli tuhannen taalan paikka ottaa mitali. Lähdin hiihtämään vähintään sitä pronssia, mutta kun se kirkastui hopeaksi, se toi laajan kaaren tunteita pintaan.   Pohti Ski Teamia edustava Mäki on syntynyt Vaasassa, mikä ei ole ihan perinteisin maastohiihtokaupunki. Nouseminen juniorimenestyjästä kansainväliselle huipputasolle vei aikaa, mutta Mäki on noussut Suomen miesten maajoukkueen tärkeimpien lenkkien joukkoon pitkäjänteisellä työllä valmentajansa Juho Halosen kanssa. - Kun otin nuorten MM-mitalin 2014, ajattelin, että tämä on yhtä nousukiitoa aikuisten sarjaan. Siinä välissä pitää tehdä hemmetisti duunia, jotta pystyy kestämään harjoittelumäärää ja -laatua, mitä se vaatii, jotta pystyy kiertämään viikosta toiseen maailmancupia ja olemaan vielä parhaimmillaan pääkisoissa. Siinä tuli kömmähdyksiä harjoittelussa ja sairasteluja. Se oli vähän opettelua ammattiurheilijan elämään – välillä vähän kantapään kauttakin, Mäki myöntää. 26-vuotias Mäki on monella tapaa poikkeuksellinen suomalaishiihtäjä, sillä hänen vahvuutensa ovat sprintissä ja erityisesti vapaalla hiihtotavalla. Iso tähtäin tulevana talvena onkin paitsi joukkuekilpailuissa myös Pekingin olympialaisten vapaan sprintissä, joka osuu Mäen uralle herkulliseen paikkaan. - Osaan pitää hyvin todella kovan kilpailuvauhdin päällä niin, että se ei kuluta loppukiriä niin paljon kuin ehkä muilla. Tekninen osaamiseni vapaalla hiihtotavalla on suht taloudellista – pystyn luistattamaan suksea niin, että ei tarvitse itse tehdä kaikkea. Ja olen räjähtävä. Ehkä sitä kautta parhaat tulokseni ovat tulleet sprinttipuolella. Iän myötä myös kestävyysominaisuudet ovat parantuneet, Mäki analysoi itseään. - Pekingin olympialaisten vapaan sprintti on urani tärkeimpiä kisoja. Siihen ladataan kaikki peliin. Kaikki harjoittelu ennen sitä tehdään sitä kilpailua silmällä pitäen. Todennäköisesti omalle uralleni ei tule enää sellaista mahdollisuutta, että olisi vapaan sprintti olympiaohjelmassa. Se on ainutlaatuinen tilaisuus.

Joni Mäki nousi ryminällä suomalaisen hiihtokansan huulille – olympiatalvena tarjolla ”ainutlaatuinen tilaisuus”

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Johanna Matintalo. Matintalo joutui tekemään nuoruusvaiheen jälkeen valinnan maastohiihdon ja yleisurheilun välillä, ja Oberstdorfin MM-kisoista saavutettu uran ensimmäinen yleisen sarjan arvokisamitali osoitti, että aivan väärin valinta ei mennyt. Johanna Matintalo on kuulunut Suomen maastohiihtomaajoukkueen runkonimiin jo reilun olympiadin ajan. Ison askeleen hän otti urallaan menneenä talvena, kun uran tähän asti parhaan kauden kruunuksi Oberstdorfin MM-kisoista tuli uran ensimmäinen arvokisamitali, 4 x 5 kilometrin viestin pronssimitali. - Se on varmasti urani paras saavutus. Ikinä ei tiedä, mitä uran varrella sattuu – esimerkiksi loukkaantumisia. On hienoa, että nyt on ainakin yksi aikuisten arvokisamitali saavutettu. Tästä on mukavampi ja tietyllä tavalla myös paineettomampi jatkaa uraa, kun mitalitili on jo auki. Toivotaan, että niitä tulee lisää, Ville Oksasen valmennettava lausuu. Pöytyän Urheilijoita edustava Matintalo oli lupaava juniori paitsi maastohiihdossa myös yleisurheilussa. Kovin moni urheilija ei ole saavuttanut kansallista menestystä sekä kesä- että talvilajeissa, mutta jo 14-vuotiaana yleisen sarjan SM-hopeaa 800 metrillä ottanut Matintalo on yleisen sarjan Suomen mestari molemmissa lajeissa. - En osaa sanoa, kummassa menestystä olisi tullut paremmin. Kansallisesti totta kai juoksussa, kun Kalevan kisoista on mitaleitakin ja jopa yksi mestaruus (2013), mutta hiihdossakin pääsin jo nuorten arvokisoihin juniorina. Juoksussa tuli myöhäisteininä aika paljon vaivoja, mikä sai miettimään, että jos aikuisena haluaa huippu-urheilijaksi, juoksuhommat saavat riittää, Matintalo palaa vuoteen 2016. - Taustani keskimatkoilta on tuonut varmasti sellaista kovuutta, jota kaikilla hiihtäjillä ei välttämättä ole. Siedän varmasti keskimääräistä paremmin vaikka happoja. Kun Matintalo voitti 800 metrin Suomen mestaruuden Vaasassa 2013, hänen takanaan hopeaa otti Sara Kuivisto, jolla käynnistyi yhä käynnissä oleva yhdeksän SM-mitalin putki matkalla. Kesällä 2021 Kuivisto rikkoi ensimmäisenä suomalaisena kahden minuutin rajan ja oli lähellä finaalipaikkaa Tokion olympiakisoissa. Yleisurheilutausta on vaikuttanut joulukuussa 1996 syntyneeseen Matintaloon myös hiihtäjänä, ja se näkyy osaltaan myös erikoistumisena perinteiseen hiihtotapaan. Tuo vahvuus yhdistettynä Pekingin olympiaohjelmaan avaa herkullisen näkymän tulevalle kaudelle, sillä perinteisellä hiihdetään kymmenen kilometriä ja myös suomalaisten perinteinen menestyslaji, parisprintti. - Haluan ehdottomasti lähteä parantamaan henkilökohtaisia arvokisasijoituksiani. Nyt paras sijoitukseni on 13:s, joten ehdottomasti tavoitteena on päästä kympin joukkoon. Mitä reilummin, sitä parempi. Molempiin viesteihin olisi hienoa päästä, ja niissähän kaikki on mahdollista. Jos pääsisi viesteissä mitaleille ja saisi henkilökohtaisesti hyvän sijan, ne olisi täyden kympin kisat, Matintalo visioi.

Johanna Matintalo on kahden lajin mestari – vielä kahdeksan vuotta sitten Sara Kuivisto jäi kakkoseksi juoksuradoilla

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Ilkka Herola. Herola lähtee olympiatalveen mielenkiintoisista lähtökohdista, kun takana on uran paras kausi, joka tuotti muun muassa MM-hopeaa Oberstdorfista. Herola osoitti myös hyvää kesäkuntoa voittamalla yhdistetyn kesä-GP:n kokonaiskilpailun. Ilkka Herola on lukeutunut jo monta vuotta maailman kärjen kovimpiin haastajiin yhdistetyssä. Helmikuussa 2021 Herolasta tuli 14 vuoteen ensimmäinen suomalainen, joka on onnistunut ottamaan yhdistetyssä arvokisamitalin, kun hän nappasi MM-hopeaa Obersdorfissa normaalimäen kilpailussa. - Siitä on tullut sellainen kokonaisuutta keventävä tekijä. Sen myötä on helpompi luottaa omaan tekemiseen. Tuntuu, että se ennemminkin laskee paineita kuin lisäisi odotuksia. Odotuksia on ollut joka tapauksessa, mutta nyt on realistisempaa uskoa siihen, että meidän tekemisemme riittää. Se on ollut se isoin juttu, Herola sanoo aseteltuaan saavutustaan perspektiiviin helmikuusta asti. 26-vuotias Herola nousi aikanaan suurlupauksena yhdistetyn maajoukkueeseen aikana, jolloin lajin kärjessä oli Suomessa tyhjiötä. Hän onkin saanut tottua lajiperheen koviin odotuksiin ja eräänlaiseen esikuva-asemaan hyvin nuoresta iästä lähtien. - Siihen aikaan ei oikein ollut mitään vertailukohtaa, enkä minä siinä oikeastaan aistinut mitään erikoista. Sitä vain mentiin siihen suuntaan, mihin nenä näyttää. Onhan se vaikea tilanne, kun ei saa kasvaa ikään kuin piilossa, vaan on nopeasti luupin alla, Herola muistelee. - Vaikka aina sanotaan, että ei ulkopuolisilla paineilla ole minuun vaikutusta, ainahan ihminen on ympäristönsä tuote. Siinä kohtaa se alkoi mennä siihen, että odotti itseltäänkin hirveän paljon. Ylikorostunut itsekriittisyys oli aika vahvasti esillä. Niin kauan se toimii, kun jossain määrin epärealistisiin tavoitteisiinkin päädytään. Kun vauhti hiljenee, se alkaa käydä raskaaksi. Kasvaminen menestyjäksi ei ole ollut kivutonta Puijon Hiihtoseuran edustajalle. Päinvastoin, koviin menestysodotuksiin vastaaminen on vaatinut Siilinjärvellä syntyneeltä Herolalta pitkää ja määrätietoista työtä paitsi fyysisellä myös ja ennen kaikkea henkisellä puolella, mitä Herola avaa tässä jaksossa tarkemmin. - Ainahan se kiinnostaa olla parempi – vaikka siinä tilanteessa, jossa Jarl-Magnus Riiber on tällä hetkellä. Se on se, mihin pyritään, että voittaisi käytännössä jokaisen kilpailun. Se on kuitenkin eri asia, millä tasolla voi nauttia urheilusta ja olla tyytyväinen. Olen ollut nyt kuusi vuotta ihan siellä huipun tuntumassa. Jos olisin koko ajan ollut pettynyt siihen, kuusi vuotta elämästä olisi mennyt aika lailla hukkaan, Herola huomauttaa. - Uran alkuvaiheessa menestys alkoi määritellä omaa fiilistäni. Siitä ajatuksesta eroon pääseminen oli pitkä prosessi. Kevät 2017 oli aallonpohja – vaikka olin jo pitkään ollut noin TOP10-tasolla, se homma tuntui päivä päivältä raskaammalta. Siinä kohtaa heräsin siihen, että näin ei voi jatkua. Ei se vie mihinkään, jos oma mielenterveys alkaa kärsiä. Ei menestys ole sen arvoista, että elää kymmenen vuotta ikävää elämää.

Pitkä polku arvokisamitalistiksi – näin Ilkka Herolasta kasvoi yhdistetyn menestyjä

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Tokion paralympialaisiin tähtäävä Amanda Kotaja. Maailman parhaisiin T54-luokassa lukeutuva Kotaja avaa pyörätuolikelauksen saloja ja vaatimuksia menestymiseen maailman huipulla. Amanda Kotaja on yksi maailman parhaista pyörätuolikelaajista T54-luokassa. Meriittilistalta löytyy muun muassa kolme maailmanmestaruutta, kolme MM-hopeaa ja useita EM-mitaleita pitkältä aikajänteeltä. - Sanoisin, että ainakin nykyisin olen taitava kilpailija. Sytyn kilpailuihin ja suoritan aina kilpailuissa paremmin kuin treeneissä. Koen, että pääkoppani on aika vahva, ja myös itseluottamusta on paljon. Tiedän, mitä teen ja voin luottaa siihen, Kotaja pohjustaa menestyksensä saloja OlympiaCastin vieraana. - Kaikki menestys tuli minulle aikanaan nopeasti – ehkä minulla on luontaista lahjakkuutta pikamatkoille. Kropaltani en ole mikään ihanteellinen kelaaja; minulla on jyrkkä skolioosi, jota juuri kenelläkään muulla luokassani ei ole. Se asettaa minulle haasteita, jotta saan kelauksen tasapainoiseksi, mutta en ole antanut sen häiritä. Olen vain tehnyt paljon töitä. 26-vuotias Kotaja on edustanut Suomea jo kaksissa paralympialaisissa, ja hänet on jo valittu tämän kesän kisoihin Tokioon. Kun alla on sadalta metriltä edellisistä paralympialaisista sijat neljä ja kuusi, Riossa pettymään joutunut Kotaja janoaa mitaleille loppukesästä Japanissa. - Se on tosi iso maali. Tätä on odotettu kauan. Luulin, että Rio olisi ollut tähtihetkeni, mutta se päättyi pettymykseen. Sitä kautta toivoisin vieläkin enemmän, että Tokiossa menisi kaikki hyvin. Se, että olen pystynyt valtavan hienoihin suorituksiin vaikkapa MM-areenalla – miksi en pystyisi tekemään sitä myös paralympialaisissa? Suomessa on useita huippukelaajia, ja etenkin samassa T54-luokassa kelaavalla Leo-Pekka Tähdellä on ollut iso vaikutus siihen, että Kotaja on pyörätuolikelauksen pariin päätynyt. OlympiaCastin vieraana Kotaja avaa elämäntarinaansa, urapolkuaan ja sitä, mitä menestyminen maailman huipulla pyörätuolikelauksessa vaatii. - Olin päättänyt, että minusta tulee pyörätuolikelaaja, koska tykkäsin vauhdista. Myös Leo-Pekka Tähden esimerkki ja menestys vauhditti sitä ajatusta, jo 13-vuotiaana vuonna 2008 lajin pariin päätynyt Kotaja muistelee.

OlympiaCastin vieraana Amanda Kotaja – ilopilleri on odottanut Rion pettymyksen jälkeen Tokion paralympialaisia kauan

Tämän viikon jaksossa tehdään OlympiaCastissa historiaa, sillä ensimmäisen kerran jakson kieli on englanti. Vieraana on Tokiossa olympiaohjelmaan liittyvän rullalautailun suurimpiin naistähtiin lukeutuva, Suomea edustava Lizzie Armanto. Yksi Suomen olympiajoukkueen keihäänkärjistä Tokiossa on rullalautailija Lizzie Armanto. Yhdysvalloissa varttuneen Armanton isä on suomalainen, ja kun se olympiakisoissa oli mahdollista, Armanto halusi edustaa isänsä kotimaata. 28-vuotias Armanto ei pääse Tokioon ihan optimaalisella valmistautumisella. Loppuvuodesta 2020 hän loukkaantui pahasti, ja olympiavuoden ensimmäistä puoliskoa on värittänyt kuntoutumisprosessi. - Päädyin kokeilemaan toista rullalautailumuotoa. Siinä tapahtui oikeastaan se, mitä ihmiset ajattelevat, että ei voi tapahtua, tapahtui. Se oli ikään kuin auto-onnettomuus – se oli aika brutaalia. Siitä toipuminen on ollut paitsi fyysisesti myös henkisesti melkoinen prosessi. Itsekin julkaisin videon siitä loukkaantumisesta vasta hiljattain, ja sen katsominenkin vihdoin oli osa toipumista, Armanto kertaa OlympiaCastin vieraana. - Alku oli todella pelottavaa, mutta leikkauksen jälkeen päätin, että tästä selvitään. Piti ottaa vain askel kerrallaan: ensin toipua leikkauksesta, aloittaa kuntouttaminen heti, kun mahdollista ja niin edelleen. Täytyi vain kuunnella kehoa. Koskaan ei ole hyvä aika loukkaantua vakavasti, mutta tavallaan se oli aika kätevää, että se tapahtui korona-aikana, jolloin ei tapahtunut oikein mitään, eikä kukaan oikein hengaillutkaan yhdessä. ”Eniten olen ylpeä siitä, että olen saanut nimeni rullalautaan” Armanto on yksi rullalautailun naispioneereista ja menestyneimmistä urheilijoista. Hänen meriittilistaltaan löytyy paitsi isojen kilpailujen – kuten X Gamesin – voittoja myös mullistavia temppuja, kuten 360-loopin tekeminen ensimmäisenä naisena maailmassa. - Eniten olen ylpeä siitä, että olen saanut nimeni rullalautaan. Se hetki tavallaan kruunasi tavoitteeni tulla ammattiskeittaajaksi. Sekin on iso juttu, että ympärilläni on Birdhouse-tiimi – esimerkiksi Tony Hawkin tuki merkitsee paljon. Kun aloitin skeittaamisen, en koskaan nähnyt tällaista tulevaisuutta itselleni. Se oli mahdotonta. Rullalautailu nähdään Tokiossa olympiaohjelmassa ensimmäistä kertaa, ja lajin harrastajienkaan parissa näin vahvaa kilpailuelementin korostamista ei ole otettu mukisematta vastaan. Armanto on kuitenkin loistava esimerkki siitä, että urheilullisuus on tässäkin lajissa merkittävä tekijä. - Rullalautailu ei ole koskaan ollut tällaisella alustalla. Olen niin innoissani, koska moni näkee rullalautailua ensimmäisen kerran ja toivottavasti myös innostuu kokeilemaan sitä. Minulle laji on antanut niin paljon. Siisti juttu rullalautailussa on se, että siihen ei tarvita paljon – lauta ja tasainen maa riittää jo opetteluun. Mikään ei vedä vertoja uuden tempun oppimisesta tulevalle fiilikselle. Perinteiselle urheilun seuraajalle rullalautailu edustaa vähän tuntemattomampaa maailmaa. OlympiaCastin vieraana Armanto avaakin harjaantumattomalle katsojalle, mitä ja miksi tätä lajia kannattaa Tokion olympiakisoissa seurata.

Unelmaansa elävä Lizzie Armanto OlympiaCastin vieraana: ”En koskaan nähnyt tällaista tulevaisuutta”

Tällä viikolla OlympiaCastissa puhutaan kamppailu-urheilusta. Vieraana on kamppailulajien lajiryhmävastaavan pestistä Tokion olympiakisojen jälkeen vetäytyvä Pasi Sarkkinen. Pasi Sarkkinen on toiminut Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikössä lajiryhmävastaavana sen perustamisesta lähtien, eli tammikuusta 2013. Millaista aikaa menneet 8,5 vuotta ovat olleet ja millaisessa tilanteessa kamppailulajit ovat, kun mittavan valmennusuran painin parissa tehnyt Sarkkinen on siirtymässä Painiliiton toiminnanjohtajaksi? - Tämä on ollut hienoa aikaa. Olen saanut työkseni olla huippu-urheilussa mukana, ja ilman muuta koen itseni etuoikeutetuksi. Onhan siihen mahtunut monenlaista – tiettyihin isoihin haasteisiin ei ole löydetty ratkaisuja. Samalla tavalla meillä kipuillaan resurssien ja urheilijoiden terveydentilan kanssa sekä sen kanssa, että maailmalla kilpailijat ovat ammattilaisia, jotka tekevät itselleen tulevaisuutta urheilemalla, Sarkkinen puntaroi OlympiaCastin vieraana. - Hyviä avauksia on saatu, ja toivotaan, että ne kantavat eteenpäin. Monta sellaista asiaa on, johon ajattelen, että olisi pitänyt löytää ratkaisuja. Tietyt asiat ovat kehittyneet – vaikkapa vuoropuhelu Huippu-urheiluyksikön ja lajien välillä on mennyt parempaan suuntaan. Siitä on tullut aidompaa, rehellisempää ja mutkattomampaa. Perinteiset kamppailulajit ovat tiukassa puristuksessa sekä suomalaisessa yhteiskunnassa että kansainvälisesti olympiakisojen urheilijakiintiöiden tiukentuessa koko ajan. Myös resurssipuolella on haasteita, kun lajit eivät kuulu ansaintaloogisesti urheilulajien kärkipäähän. - Osa lajeista on pieniä ja osa tosi pieniä. Painin toimijana tuntui, että painin näkyvyys ja painoarvo on pieni. Näiden vielä pienempien lajin ihmiset haaveilivat, että jos meillä joskus vielä olisi tuollainen näkyvyys kuin painilla. Se oli sellainen herättävä juttu kaiken kaikkiaan, Sarkkinen naurahtaa. - Tietyllä tavalla toivoisi esimerkiksi medialta, että sitä tuotaisiin enemmän esille, kuinka isoja lajeja olympiakamppailulajit ovat kansainvälisesti. Kymmeniä miljoonia harrastajia, kilpailijoita, valtava asema ja myös resurssit. Siihen nähden täällä tehdään hyvin resurssitehokkaasti, ja pyritään tekemään pienestä urheilijamassasta hyvää tulosta. Silti Tokion olympiakisoihinkin on lähdössä iskukykyisiä suomalaisurheilijoita. Jo se on erityisen voimakkaasti olympialaisista elävissä kamppailulajeissa sinänsä kova saavutus. - Täytyy olla kovan tason urheilija, joka sen paikan saavuttaa. Pitää olla ihan maailmanluokkaa – ja eurooppalaisille se on vielä vaikeampaa, koska Euroopan kiintiö on suhteellisen pieni verrattuna kovatasoisten valtioiden määrään. Joissakin tilanteissa ja lajeissa se tilanne on ihan kohtuuton, Sarkkinen painottaa. - Olympiakisoilla on valtava merkitys kamppailulajeissa. Se on rakentunut yli vuosisadan aikana. Olympiakisoissa menestyneet nostetaan vielä aivan erilaiseen valokeilaan kuin lajin omissa arvokilpailuissa menestyneet, vaikka MM-kisoissa voi joutua voittamaan parikin kovaa ottelua enemmän. Ne ovat mielettömän hienoja tapahtumia, eikä olympialaisten arvostus ole laskenut yhtään.

Pasi Sarkkinen OlympiaCastin vieraana – millaisessa tilanteessa kamppailulajit ovat Suomessa?

Tällä viikolla OlympiaCastissa puhutaan uinnista. Vieraana on erittäin lupaavan kevään jälkeen olympiamenestykseen Tokiossa tähtäävä Matti Mattsson, joka puhuu avoimesti uransa nousuista ja laskuista. Matti Mattsson sykähdytti suomalaista urheiluväkeä jo 19-vuotiaana ottamalla 200 metrin rintauinnista MM-pronssia vuonna 2013. Siihen pisteeseen huipentui Mattssonin ensimmäinen uravaihe, joka oli suoraviivaista ja jatkuvaa nousua – ja myös tietynlaista porilaista uhoa, josta parhaiten muistettava esimerkki on Lontoon olympialaissa tehty lupaus olympiavoitosta Riossa 2016. - Silloin tuli sanottua aika suoraan asioita, mutta samalla tavalla minä näin ne asiat. Maailmanennätys oli silloin 2.07, ja minä uin Lontoon olympialaisissa 2.11. Näin sen loogisesti niin, että neljä vuotta aikaa, ja joka vuosi sekunti pois. Pidin sitä hyvinkin kirkkaana. Totta kai siitä tuli pieni peikko selkään, mutta en kokenut, että se vielä ihan silloin tuli. - Se MM-pronssi 2013 muutti paljon asiaa. Arvokisamitali on tietysti arvokisamitali, ja olen edelleen hyvin onnellinen siitä, mutta jälkikäteen mietittynä olisi ollut aika paljon helpompi rakentaa uraa, jos olisin ollut neljäs tai viides. Siinä kohtaa ne paineet tulivat nuorelle Matti-pojalle ehkä vähän liian koviksi. Jos nyt voittaisi vastaavaa, osaisi varmasti miettiä niitä asioita vähän miedommin. MM-mitalin jälkeen meni kahdeksan vuotta ennen kuin Mattsson paransi ennätystään. Tokiossa jo kolmansissa olympialaisissaan esiintyvän Mattssonin uraan on kuulunut paitsi mahtavia nousuja myös apeita laskuja. - Jos Rion olympialaisten välieräillassa olisi ollut joku luukku, josta sukeltaa pois altaasta, olisin tehnyt sen. Mutta niin vain piti kävellä median eteen. Se sen jälkeinen katkeruus oli niin kovaa, etten tiedä, onko ikinä ollut niin kovaa, Mattsson pohtii viisi vuotta 16. sijaan päättyneen edellisen olympiareissunsa jälkeen. - Se lupaus muistettiin, kun sanoin sen Lontoossa niin suoraan. Riossa sitä tuutattiin aika monesta luukusta, että tuleeko se lupaamani kultamitali. Sitä kakkanjauhantaa on saanut kuunnella aika monesti täällä Porissakin, kun sellainen tuli luvattua. Mutta kun kisoihin lähdetään, sinne lähdetään tekemään tulosta – ei sinne kuulu lähteä nöyristelemään. Nyt 27-vuotias porilainen on elämänsä kunnossa, ja paluu arvokisamitalistiksi oli lähellä jo toukokuussa Budapestin EM-kisoissa. Tänä keväänä ja kesänä ennätyksiä on syntynyt käytännössä aina, kun Mattsson on kastautunut. - On äärimmäisen kutkuttava tilanne odottaa Tokiota. Kun kysytään päätavoitteesta, sanon, että en ole pystynyt vielä tekemään parasta suoritustani. Sitä kohti minä menen. Kun on päässyt takaisin huipulle, siitä täytyy pystyä nauttimaan. Pitkät kahdeksan vuotta on päätä hakattu seinään, mutta nyt on taas löydetty se kultainen lanka, Mattsson myhäilee.

Upea paluu maailman huipulle kahdeksan vuoden piinan jälkeen – OlympiaCastin vieraana Matti Mattsson

Tällä viikolla OlympiaCastissa pureudutaan pituushyppyyn. Vieraana on Tokion olympiakisoihin jo keväällä valittu SE-mies Kristian Pulli. Jos keihäänheitto otetaan pois laskuista, 26-vuotiaasta Kristian Pullista tuli ensimmäinen suomalainen yleisurheilun arvokisamitalisti 15 vuoteen maaliskuun alussa, kun hän saavutti pituushypyn EM-hallipronssia Puolassa. Pullin tulos 824 oli kovin pronssitulos EM-kisojen historiassa – myös ulkoradat mukaan luettuna. - Olihan se aika huikea fiilis. En tiedä, olinko etukäteen mitalisuosikki, mutta minulla oli vahva fiilis kunnostani. Alla oli vahva leiritys, ja olimme tehneet hyvää työtä. Ainoa asia, mikä jännitti oli se, miten saan kropastani irti, kun alla oli pitkä harjoitusjakso Etelä-Afrikassa. Ennen viimeistä hyppyä mietin, että haluaisin Suomen mitalittoman putken katkaista, Pulli muistelee OlympiaCastin vieraana. Samalla Viipurin Urheilijoita edustava Pulli ylitti tulosrajan Tokion olympiakisoihin. Pulli on jo valittukin Suomen olympiajoukkueeseen, joten kesällä on Tokiossa edessä hänen uransa ensimmäiset globaalit arvokisat – ja heti on mahdollisuus myös menestyä. - Valinta jo siinä vaiheessa oli erittäin tärkeää, koska näinä aikoina on vähän epävarmaa, miten kisoihin ylipäätään pääsee, vaikka olisikin kunnossa. Ja ylipäätään aikainen valinta toi lisävarmuutta valmistautumiseen. Ei tarvitse mennä ihan maksimiherkistelyllä ensimmäisiin kilpailuihin. Nyt voi hakea huippukuntoa olympialaisiin. Pituushyppy on raaka teholaji, jossa muutaman sekunnin mittaisessa suorituksessa täytyy moni asia loksahtaa peräjälkeen kohdilleen. OlympiaCastin vieraana Pulli avaa paitsi taustojaan myös syitä siihen, minkä takia juuri hän on kaikista suomalaisista hypännyt pisimmät sallituissa olosuhteissa hypätyt siivut – ja miksi pidempiinkin hyppyihin on edellytyksiä. - Olen luontaisesti aika hoikka, ja sitä kautta olin voimapuolella pitkään jäljessä. Myöhemmällä iällä olen huomannut, että kimmoisuus on minun ykkösaseeni. Kombinaatio ominaisuuksista on minulla aika kova; minulla on kova räjähtävyys, mutta myös hyvä maksimivoima ja kimmoisuus. Pystyn hyödyntämään näitä aika hyvin ilman, että massani kasvaa hirveästi, jolloin se paketti on aika hyvä, Pulli kertoo. - Kun katsoin EM-halleissa hyppäämääni 824:sta, se oli teknisesti aika hirveän näköistä hyppäämistä – verrattuna vaikka ulkoratojen SE-hyppyyni, joka oli teknisesti paljon parempi suoritus. Sen perusteella, jos pääsen oikeasti hyviin olosuhteisiin hyvässä kunnossa, uskon, että 850 on hyvin mahdollista jo tällä hetkellä.

SE-mies Kristian Pulli OlympiaCastin vieraana – ”850 on hyvin mahdollista jo tällä hetkellä”

Huippu-urheilun osaamisvaatimukset kasvavat, urheilu ammattimaistuu ja ammattilaistuu. Valmentajien ja urheilijoiden tueksi tarvitaan eri alojen asiantuntijoita tuomaan tarvittavaa osaamista valmentautumiseen. Valmentajan ei tarvitse osata tai pystyä tekemään kaikkea yksin. Asiantuntijatoiminta on kiinteä osa urheilijan valmentautumista edistäen urheilijan harjoitteluvalmiutta, suorituskykyä ja terveyttä. OlympiaCastissa pureudutaan aiheeseen fysiikkavalmennuksen ja psyykkisen valmennuksen näkökulmista. Pitkän linjan fysiikkavalmentaja Mika Saari ja psyykkisen valmennuksen asiantuntija Robert Päkk avaavat asiantuntijatoiminnan tehtävää ja tarkoitusta sekä valottavat osallistuvan asiantuntijuuden käsitettä. - Asiantuntijatoiminta on valmentajan tukemista ja sillä tähdätään siihen, että urheilijan suorituskyky kehittyy ja hän pysyy terveenä ja että harjoitusharjoitusvalmius on joka päivä mahdollisimman hyvä. Nämä ovat peruslähtökohdat. Vaatii paljon keskustelua, että asiantuntijoiden kesken syntyy moniammatillista vuorovaikutusta. Yhteinen keskustelu siitä mikä se tarve on, on ensimmäinen lähtökohta, kertoo Saari. - Osallistuva asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että asiantuntijat ovat mukana jo suunnitteluvaiheessa ja tekevät työtä systemaattisesti. Ja kun toimitaan arjen ympäristössä lähellä urheilijoita ja valmentajia, niin toiminnalla on parempi vaikuttavuus toimintatapoihin, täydentää Päkk. Asiantuntijatyölle yhtenäinen linjaus Asiantuntijaryhmien yhteistyöllä on juuri valmistunut asiantuntijatoiminnan kuvaus, jonka tarkoitus on yhtenäistää malleja eri toimintaympäristöissä ja tuoda uusin tieto kaikkien saataville asiantuntijaverkostojen kautta. - Valtakunnallinen kuvaus linjaa toimintamalleja ympäri Suomen, jotta urheilijoilla ja valmentajilla olisi samanlaisia lähtökohtia saada omaan työhönsä tukea. Suomi on laaja maa ja urheilutoimijat vähän hajallaan ja olisi hyvä, ettei käytössä olisi aivan erilaisia toimintamalleja paikasta riippuen. Uskon, että jo oman verkoston sisäinen keskustelu luo meille yhteistä toimintamallia, Saari toteaa. - Isossa kuvassa asiantuntijatoiminnan tehtävä on parantaa huippu-urheilumenestystä. Tarkoitus on myös tuoda parasta ja viimeisintä tietoa lähelle valmentajia ja urheilijoita, jotta kaikki tarvittava olisi olemassa siihen, että voitaisiin menestyä isoissa kisoissa. Ei tämä ole ikinä varmaan täydellinen, eikä valmis, mutta tästä on hyvä lähteä kehittämään eteenpäin, lisää Päkk. - Kun meillä on yhtenäisempi linja, niin silloin pystymme myös arvioimaan vaikuttavuutta. Jos tehdään ihan satunnaisesti jotain, niin on vaikeaa alkaa analysoimaan, mikä johtaa mihin ja mikä tuottaa tulosta ja mikä ei. Tärkeää on saada yhteinen linjaus, jota sitten muutetaan tarpeen mukaan, täydentää Saari. Arvokisoissa ei enää kokeilla uutta – työ tehdään arjessa Asiantuntijatoiminnan vaikuttavuus syntyy arjessa tehtävästä määrätietoisesta työstä, mitään nopeita muutoksia sillä ei saada aikaan. Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että arvokisoissa ei enää pysty vaikuttamaan asioihin – ainakaan suotuisasti. - Kisatilanteessa ei voi ainakaan fysiikkavalmennuksen näkökulmasta enää muuta kuin mokata. Ei siellä enää haeta suorituskykyä lisääviä keinoja, toteaa Saari. - Kyllä lähtökohtana pitäisi olla se, että urheilija lähtee kisoihin niin valmiina kuin mahdollista. Psyykkisen valmennuksen tehtävä kisoissa on tietysti vähän erilainen, voidaan esimerkiksi käydä yhdessä läpi erilaisia valmistautumisrutiineja. Myös kisatilanteiden purku ja läpikäynti on tärkeää psyykkisen valmennuksen tuella. Ideaalitilanne kuitenkin on se, että kisoihin lähdetään tekemään niitä asioita, mitä ollaan harjoiteltu, tuttuja asioita. Ei lähdetä kokeilemaan mitään uutta, täydentää Päkk.    

OlympiaCastin vieraina Mika Saari ja Robert Päkk: Yhteisillä malleilla parempaa huippu-urheilumenestystä - asiantuntijat urheilijan ja valmentajan tukena

Tällä viikolla OlympiaCastissa menoa on kuin moukarihäkissä. Vieraana on maailman eliittiin kovaa nousua tekevä Aaron Kangas. Juuri ennen Tokion olympiakisoja 24 vuotta täyttävä Aaron Kangas teki näyttävän läpimurron kovalle kansainväliselle tasolle moukarinheitossa kesällä 2020. Ennätys kohentui yli 79 metrin ja kesän jokaisessa kilpailussa leka lensi pidemmälle kuin aiempi ennätys oli. - Opin paljon juttuja teknisesti; mihin kiinnittää huomiota ja millä se heitto onnistuu. Tekniikka varmistui aika paljon verrattuna edelliskesään, jolloin oli monesti huono fiilis kisan jälkeen. Tekniikka loksahti kohdilleen. Fysiikka oli jo ennestään hyvällä tasolla, mutta sitäkin sain vähän kehitettyä. Selvä kehityskohde oli räjähtävyys, jossa saimmekin harppauksia otettua, Kankaanpään seudun Leiskua edustava heittäjä avaa. Urheiluperheessä varttuneen Kankaan arjessa on moni palanen kohdillaan: harjoitusolosuhteita löytyy sekä synnyinpaikasta Kankaanpäästä että Tampereelle muodostuneesta yleisurheilun kaupunkivalmennuskeskuksesta. Lisäksi hän aloitti vuodenvaihteessa Niinisalossa liikunta-aliupseerina, mikä parantaa mahdollisuuksia satsata urheilemiseen entisestään. - Tampereella on moukarinheittoon täydelliset olosuhteet. Arkeni koostuu ihan täysin urheilusta, ja Pirkkahallilta löytyy kaikki, mitä moukarinheittäjä tarvitsee. On heittopaikat ja punttitilat vierekkäin ja ulkoheittopaikkakin löytyy vierestä. Myös kaikki yleistreenimahdollisuudet löytyy – kaikki kuntopallot, hypyt, kuulanheitot ja juoksut voi tehdä täällä, Kangas myhäilee. Tampereella on tarjolla myös laajat asiantuntijatoiminnot harjoittelun tueksi Tampereen urheiluakatemian kautta. Eikä siitäkään ole haittaa, että Tampereella on päivittäisvalmennuksessa lähes kaikki Suomen kärkimoukarinheittäjät. Kangas on valmentajaisänsä Jarmon kanssa myös hyvä esimerkki pitkäjänteisen ja johdonmukaisen valmennusprosessin merkityksestä. Tarkka seuranta ja dokumentointi sekä nyanssien huolellinen tekeminen ovat olleet avainasemassa Kankaan kehittymisessä kohti maailman huippua. - Paljon teemme testejä ja katsomme, onko päästy eteenpäin. Ennen harjoittelujaksoja suunnittelemme, mitkä ovat jakson tavoitteet; välillä yritämme saada vaikka kuulanheittotulosta paremmaksi, välillä taas vaikkapa punttituloksia. Kun jälkikäteen katsoo harjoitusohjelmia, on helppo todeta, mitä on tehnyt silloin, kun on onnistunut hyvin, Kangas korostaa.

OlympiaCastin vieraana Aaron Kangas – näillä eväillä kolkutellaan maailman moukarihuippua

 Olympiakomitean kuntavaalipodcastsarjassa eri puolueiden kansanedustajat keskustelevat liikunnasta ja urheilusta. Neljännessä osassa mukana ovat Liike Nyt ja Vasemmistoliitto. Vieraana ovat kansanedustajat Paavo Arhinmäki (vas) ja Hjallis Harkimo (liik). Arhinmäki ja Harkimo ovat ehdolla Helsingissä.  Miten puolueet pitävät liikuntaa esillä kuntavaaleissa?  Kansanedustaja Paavo Arhinmäen mukaan Vasemmistoliitolle tärkeä teema on erityisesti lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet. Hän pitää keskeisenä tavoitteena kuntien onnistumista harrastamisen Suomen mallissa, jolla peruskoululaisille taataan yksi mieleinen harrastus koulupäivän yhteydessä.  – Liian moni lapsi ja nuori jää harrastusten ulkopuolelle liian korkeiden kustannusten takia tai sen vuoksi, ettei löydy omaa harrastusta. Jokaisessa lähiössä ja kaupunginosassa pitää olla paikka, jossa voi liikkua - niin lapset ja nuoret kuin vanhemmatkin.  Lisäksi Arhinmäki toivoo esimerkiksi koulujen pihojen kehittämistä liikunnallisemmiksi, mikä tukisi harrastamista koulupäivän aikana ja sen jälkeen.   Liike Nytin kansanedustaja Hjallis Harkimo korostaa liikuntapaikkojen merkitystä Helsingissä, jossa on itse ehdolla. Liike Nyt näkee liikunnan edistämisen paikallisena asiana eri kuntien erilaisista näkökulmista johtuen, joten liikunta ei ole suoraan mukana puolueen valtakunnallisessa kuntavaaliohjelmassa.   Harkimo toivoo, että kunnissa päämääräksi asetettaisiin jokaisen lapsen oikeus ilmaiseen harrastukseen.   – Yksi ongelma on, että nuoret voivat syrjäytyä silloin, kun he eivät pääse harrastamaan sellaisia harrastuksia, mitä muut pääsevät. Nuoret syrjäytyvät, kun heidän vanhemmillaan ei ole varaa maksaa harrastuksia. Maksut ovat yksi tärkein syy, mikä meidän pitäisi saada pois, koska se vaikuttaa myös syrjäytymiseen.  Seuraavalla valtuustokaudella tekemistä harrastamisen edistämisessä riittää, nimittäin korona-aikana harrastustoiminnasta on Olympiakomitean arvion mukaan pudonnut kymmeniätuhansia lapsia ja nuoria. Ratkaisuna haasteeseen Harkimo painottaa seurojen roolia lasten ja nuorten harrastamisen edistämisessä.   – Nyt kun jäsenmaksut ja kaikki muu rahoitus on jäänyt pois, pitää varmistaa, että taloudelliset resurssit eivät katoa seuroilta. Seurojen pitäisi pystyä houkuttelemaan takaisin ne, jotka ovat olleet mukana seuratoiminnassa.  Myös Arhinmäki jakaa huolen siitä, että lapset ja nuoret ovat pudonneet seuratoiminnasta. Hän näkee tarpeen mittavalle koronan jälkihoito-ohjelmalle, jossa myös harrastaminen huomioitaisiin. Lisäksi hän ehdottaa uutta mallia lasten ja nuorten tavoittamiseen.  – Kun meillä ollut etsivää nuorisotyötä, niin pitäisi olla jonkinlaista etsivää liikuntatyötä. Tarvitaan niitä, jotka yksi kerrallaan käy etsimässä tytöt ja pojat, jota ei ole näkynyt koronakriisin aikana, ja houkuttelee heitä takaisin.   Huippu-urheilun edistäminen vaatii olosuhteita ja resursseja  Podcastissa keskustellaan myös huippu-urheilun edistämisestä. Arhinmäki muistuttaa, että tukemalla lasten ja nuorten harrastamista kunnissa luodaan pohja, josta myöhemmin kasvaa myös huippu-urheilijoita. Esimerkiksi elinvoimainen seuratoiminta on hyvin keskeinen huipulle kasvavien nuorten näkökulmasta.  – Kuntien pääasiallinen tehtävä on liikuntamahdollisuuksien turvaaminen. Kun turvataan hyvät liikuntamahdollisuudet, niin sieltä nousee myös huippuja.   – Toinen, mitä kunnat pystyvät aidosti tekemään on se, että miten huipulle murtautumisen vaiheessa tuetaan nuoria, kun pitäisi yhtä aikaa harjoitella ammattimaisesti käytännössä ja samaan aikaan opiskella. Pitää turvata sellaisia mahdollisuuksia, jossa harjoittelu ja koulu pystytään yhdistämään.   Myös Harkimo korostaa olosuhteiden merkitystä huippu-urheilun edistämisessä. Kunnat eivät pysty välttämättä järjestämään suoraa rahoitusta huippu-urheilulle, mutta ne voivat kuitenkin toteuttaa hyvät olosuhteet harjoittelulle.  Haasteena huippu-urheilussa Harkimo pitää huipulle nousevien nuorten rahoituksen järjestämistä. Muutamalle nuorelle urheilumanagerina toimiva Harkimo on havainnut haasteita nimenomaan nuorten urheilijoiden kohdalla. Hän vaatiikin enemmän rahoitusta huippu-urheilulle.  – Vaikeus tulee siinä, kun sä olet ollut nuorten kisoissa ja sä pärjäät niissä hyvin, niin mistä se seuraava steppi sitten otetaan ja miten se rahoitus järjestetään siihen. Me tarvitaan eittämättä enemmän rahaa huippu-urheiluun.   – Kun mä tunnen näitä urheilijoita, niin niistä on hyvin harva semmoinen, jolla on hyvä taloudellinen tilanne tänä päivänä, vaikka voittaisivat mitaleita esimerkiksi yleisurheilun EM-kisoissa tai jossain muualla. On todettu, että suomalaiset pärjäävät hyvin nuorten kisoissa, mutta sitten he eivät enää pärjää vanhempien kisoissa, vaan jotenkin jäävät siinä välissä pois.   Yhtenä ratkaisuna Harkimo näkee Olympiarahaston, jolla tuetaan huipulle pyrkiviä nuoria. Myös Arhinmäki pitää rahastoa tärkeänä, jotta yhä useampi murtautumisvaiheessa oleva nuori urheilija saisi tukea.  Podcastin alussa kuullaan myös kansanedustajien mieleenpainuvimmat urheiluhetket!   

KUNTAVAALIT EXTRA: OlympiaCastin vieraina Paavo Arhinmäki ja Hjallis Harkimo

OlympiaCast on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja huippu-urheilun tarinoista, ihmisistä ja ilmiöistä. Sarjassa tavataan urheilijoita, valmentajia, johtajia ja taustavaikuttajia suomalaisen huippu-urheilun ytimestä ja sukelletaan syvälle kunkin vieraan sielunmaisemaan. Isäntinä toimivat Mika Poutala ja Ilkka Palomäki.

hubhopper

OlympiaCast

hubhopper